|
Lohen lumoissa
Keskiviikkona 6.6. suunnittelimme serkkuni Kimmo Virtasen kanssa
kalareissua Luvialle, jonne oli tarkoitus lähteä seuraavana
aamuna. Sovimme, että matkaan lähdetään vasta
klo 8 ja tarkoitus oli suht' aikaisin takaisinkin. Olimme tehneet
sinne muutaman retken aikaisemmin, myöskin kohtuullisella
menestyksellä - mutta päivät olivat olleet melko
pitkiä, aamu kuudesta puoleen yöhön asti. Nuo reissut
tuntuivat, ainakin minulla, seuraavana päivänä
töissä. Ihmekö tuo, jos ajetaan n. 300 km, ollaan
vesillä 10-12 tuntia ja siihen muut roudaukset ja viritykset
päälle. Siinä ajassa alkaa jo väkevämpikin
karpaasi pilkkiä.
Torstaina 7.6. heräsin seitsemän jälkeen ja avasin
television katsoakseni merisääennusteen. Siellä
luvattiin etelänpuolesta tuulta 7-11 m/s ja iltapäivästä
lähtien sitäkin kovempaa tuulta. Nostin samantien puhelimen
soittaakseni emännälle, että ei veisikään
poikaa hoitoon, vaan jäisin kotiin, jos keli on liian kova.
Sitten mietin kuinka Kimmo pettyisi, jos vedän reissun puihin.
Kimmo saapui meille 8.00, kuten sovittu, kerrankin ajoissa - ei
edes normaalia akateemista varttia myöhässä. Sanoin
Kimmolle minkälaista keliä oli luvattu ja kyselin jätettäisiinkö
reissu väliin ja mentäisiin kalaan vaikka järvelle.
Vastaus oli tyly: 'Ei pysty' - lapset oli viety hoitoon jo edellisenä
iltana tämän reissun takia. Lähdimme siis matkaan
kohti Laitakaria, vene perässämme. Tiesimme, että
lohia oli tullut sieltä hyvin, mikä tietysti innosti
meitäkin.
Saavuimme Poriin yhdeksän jälkeen, poikkesimme tankkaamaan
venettä ja aamiaiselle, jonka jälkeen lähdimme
kohden Laitakaria. Soitin kalakaverilleni Kimmo Viikarille, joka
oli Luvialla, kyselläkseni kuulumisia ja kommentteja säästä.
Viikari kertoi kelin olevan ihan hyvä, eikä pitänyt
tuulta liian kovana. Samalla Kimmo kuunteli vieressä radiota,
missä varoiteltiin veneilijöitä navakasta tuulesta.
Tätä minä en kuullut, koska olin puhelimessa, eikä
Kimmo myöskään halunnut minulle mainita, etten
vain vetäisi pakkia päälle.
 |
| Luvia 1999, Marko Salmela ja Kimmo Virtanen |
Saavuimme Laitakarille n. klo 10, jonka jälkeen viritimme
vermeemme päivän koitoksia varten. Ajoimme n. 45 min.
länteen päin kalapaikoille, koordinaatit olivat 61.20.00
ja 21.06.00. Käänsimme veneemme itään päin,
ajellen uisteluvauhtia ilman vehkeitä. Sanoin Kimmolle, ettei
uistelemisesta taida tulla mitään, koska tuuli oli arvioni
mukaan n. 12-13 m/s. Kimmo sanoi, että kokeillaan vähän
aikaa! Suostuin, vaikka olinkin aiemmin päättänyt
jättää uistelut väliin tällaisilla keleillä.
Vene keinui rankasti ja törmäilimme toisiimme veneen
takatilassa siimoja laskiessamme. Saimme kuitenkin siimat laskettua,
plaanarissa molemmilla oli neljä ja takiloissa tuplat. Kun
olimme uistelleet n. 15 min., totesimme ettei olo ollut kuin voittajilla.
Noin puoli tuntia uisteltuamme pärähti räikkä
Kimmon puolella. Menin ulos, otin vavan käteen ja kuulostelin
millainen kala oli kysymyksessä. Se tuntui aika pieneltä,
veikkailin kahden, kolmen kilon kalaa. Noin 15 sekuntia tästä
takila laukesi minun puolellani. Kimmo otti vavan ja sanoi, että
nyt oli hyvä kala kiinni. Hän kehotti minua ottamaan
oman 'sinttini' ensin pois, että saisimme ottaa toisen rauhassa
veneeseen. Samalla hetkellä minun puolen plaanarista lähti
kala kuin tykin suusta ja vei siimaa melko railakkaasti. Tämä
näytti näistä kolmesta selvästi isoimmalta.
Kelasin ensimmäistä kalaa kohti venettä, Kimmo
piteli takilakalaa ja onki, jossa kolmas kala oli - annoimme sen
olla telineessä. Ensimmäinen kala tuli helposti veneen
viereen ja Kimmo sai hyvin sen haavattua veneeseen. Kala oli vähän
isompi mitä aikaisemmin luulin, eli 4,5 kg - plaanarin vapautuspituus
oli 30 m, edessä oli 80 g Merimetso-syvääjä.
Uistin oli Iso-Tiura, väri Ahvenanmaa.
Sitten aloimme keskittyä Kimmon kalaan, otin takilat ylös
ja päästin lähimpiä plaanareita hiukan kauemmaksi.
Aikansa se jupisi vastaan, mutta tuli veneen viereen, josta nostin
sen haavilla veneeseen. Komea kala, painoi 7,2 kg, takila oli
ollut 27 jalassa ja vapa.pit. oli vain 15 m. Ottipeli oli Iso-Tiura,
väri McPaukku.
Sitten oli kolmannen kalan vuoro. Sen kanssa saimme viettää
eniten aikaa, mutta saimme senkin veneeseen. Paino oli 7,3 kg
eli samanlainen kala kuin aiempikin. Tässä tämä
varmasti kuulostaa helpolta, vaikkei se sitä ollut. Hässäkkä
oli melkoinen koko ajan, mutta olimme tietysti tyytyväisiä
saatuamme triplatärpistä kaikki veneeseen. Huomasimme
molemmat, että nyt olo alkoi olla kuin voittajilla, eikä
enää tietoakaan huonosta olosta. Mistäköhän
mahtoi johtua?
Viritimme vehkeet uudestaan ja käänsimme veneeseen.
Ajoimme kohti ottipistettä, jonka saimme gps:ään
merkittyä. Saavuttuamme sen lähelle, alkoi taas tapahtua.
 |
| Kokonaissaalis 40,900 kg |
Molemmat takilat laukesivat ja plaanarissa alkoi rykiä.
Huomasimme heti, että toisessa takilassa oli jälleen hyvä kala, joka soitti räikkää
ihan miehekkäästi. Kimmo piteli tätä kalaa
ja antoi sen jupista kaukana venee perässä. Toinen olikin
todennäköisesti pieni, se karkasi melkein heti saatuani
vavan käteen. Sitten laukaisin plaanarin ja kelasin sieltä
alamittaisen (58,5 cm) kalan ylös. Kimmo kuittaili ja sanoi
väsytysvuorojeni menneen siinä. Hän väsytteli
kalaa n. 15 min. ja kun saimme sen viereen, haavasin sen veneeseen.
Se painoi 6,4 kg ja tuli takilasta 16 jalasta, vapautuspituus
oli 20 m. Ottipelinä oli Iso-Tiura Ahvenanmaa. Kolmoistärppi
tämäkin, muttei ihan ekan tasoinen. Uutta virtaa tuli
silti taas roppakaupalla.
Viritimme vehkeet jälleen kerran ja jatkoimme uistelua.
Noin tunnin kuluttua samoilla paikoilla plaanari laukesi taas,
tuntui ihan hyvältä fisulta. Ajoimme vastatuulee, eikä
kala meinannut tulla millään venettä kohti. Kun
saimme veneen käännettyä myötäiseen,
kala alkoi tulla oikeaan suuntaan, tosin luulimme tätä
päivän isoimmaksi. Lohi painoi 5,350 g vap.pit. plaanarista
oli 33 m, Merimetso-syvääjä 80 g ja ottipeli oli
Iso-Tiura McPaukku.
Ajatus oli jatkaa vielä sen verran, että molemmat
voivat viedä kolme kalaa kotiin. Vielä yhtä puuttui.
Se kala tulikin sitten aika pian takilasta, pelipaikoilta poispäin,
Laitakaria kohti uistellessa (61.20.00 ja 21.09.00). Kala painoi
4,3 kg. Takila oli 26 jalassa vap.pit. oli vain 15 m. Ottipelinä
oli Iso-Tiura ruotsinlimppu.
Sanoin Kimmolle, että lähdetään kotia kohti.
Nyt olisi tarpeeksi kalaa ja saaliskin taisi olla jo kesän
enkka (Luvialta). Tiesimme, että tamperelainen kalaguru Jukka
Rajalampi miehistöineen oli saanut 40,5 kg:n saaliin edellisellä
viikolla samoilta seuduilta. Niinpä aloimme punnita kaloja
ja laskea painoja yhteen. Kimmo totesi pettyneellä äänensävyllä,
ettei me vielä näillä pärjätä, kalat
kun tekivät vasta 35 kg ja rapiat päälle. Sanoin,
että sitten tarvitaan vielä yksi kala. Kymmenen minuuttia
näiden sanojen jälkeen alkoi tapahtua.
 |
| Kaksi suurinta vonkaletta |
Kyseessä oli kolmas kolmoistärppi. Näistä
kolmesta yksi oli alamittainen, seitsemäs kala joka tuli
veneeseen tuli plaanarista 50 g punttipainon takaa, paino oli
3,700 g, vap.pit. 33 m ja ottipelti Iso-Tiura violettikuulto.
Kahdeksas kala, joka tuli veneeseen oli pienin, pit. 61,5 cm,
paino 2,159 g. Kala tuli plaanarista. Vap. pit. oli 30 m, edessä
oli Merimetso-syvääjä 80 g ja ottipeli oli jälleen
Iso-Tiura, väri Ahvenanmaa. Tämän kalan olisimme
päästäneet pois, jos emme olisi olleet jahtaamassa
Rajalammen epävirallista enkkaa.
Nämä kalat kun punnitsimme, oli yhteispaino 40,900
g eli 400 g enemmän kuin Juhalla. Nostimme vehkeet samantien
ylös ja lähdimme ajamaan kohti Laitakaria.
Marko Salmela
|
